"Äiti on pipi. Mahaan sattuu, oksettaa ja itkettää. Minuakin sattuu, hänen syömänsä lääkkeet käyvät pieneen masuuni. Siksi äiti koittaakin viimeiseen asti välttää lääkkeenottoa.
Äidin vaivan nimi on sappikivet. Kohtauksia on tähän mennessä ollut 16, niistä neljä minun ollessani vielä äidin masussa, loput 12 viikon sisällä. Kaksi viikkoa sitten äiti joutui yhden kohtauksen päätteeksi sairaalaan, kun haima tulehtui. Hyvin pärjäsimme isin kanssa, vaikka raskasta se 6 päivän yksinhuoltajuus hänelle olikin. Opin tuon viikon aikana naureskelemaan ääneen ja seurustelemaan ihan oikeasti :) Äiti olikin ihan yllättynyt taidoistani kun sairaalasta kotiutui. Olenhan jo iso poika!
Lelut alkavat kiinnostaa. Viihdyn pitkään itsekseni sitterissä, lelukaarta käsillä huitoen tai jaloilla potkien. Naureskelen hassulle nallelle ja katselen silmät pyöreinä värikkäitä palloja. Myös hoitotason yllä olevalle hymynaama-julisteelle olen alkanut naureskella. Ylipäätään olen ihanan hyväntuulinen ja aurinkoinen pieni mies :)
Koetamme selvitä nyt tämän ajan äidin leikkausta odotellessa. Mikäs minulla on ollessa, mutta olisihan se kaikkien kannalta mukavampaa, että äitikin voisi syödä muutakin kuin jugurttia ja puuroa. Onneksi maitoa riittää huonosta syönnistä huolimatta! Se on tällä hetkellä tärkein asia elämässäni."

Samu