"Iltaa. Tai yötä. Oikeasti olen jo nukkumassa, mutta sanelin äidille ennen nukahtamista mitä haluan blogiini kirjattavan. Olen ottanut nukkumisen elämäntehtäväkseni, se on loistavaa ja ihanaa ja aah, kuinka mahtavaa onkaan aamumaitojen jälkeen vielä köllähtää sänkyyn, kun muuta aloittavat arkisen aherruksen. Viime yön saldokin oli kokonaiset 14,5 tuntia unta, ruokavartit (2) poisluettuna. Rankkaa tuollainen nukkuminen ;)
Tänään meillä kävi harvinaisia vieraita. Mummoni tuolta kaukaa tuli kyläilemään tätien kanssa! Myös Kummisetä oli mukana, kovin tarkasti kulmat kurtussa heitä katselin, onhan edellisestä tapaamisesta 2 kuukautta. Se on paljon näin pienen ihmisen elämässä. Loppuajasta rohkastuin jo hieman hymyilemäänkin, vaikkakaan hiljaisuuteni ei johtunut ujoudesta vaan väsymyksestä. Kuten joskus aiemmin taisin mainita, en päivällä malta nukkua juuri ollenkaan. Tämän päivän kokosaldo jäi alle kahteen tuntiin. Kelpaa siis yöllä nukkua posottaa reilusti kellon ympäri ;)
Olen löytänyt itsestäni uuden ulottuvuuden; kädet! Kaksi viuhtovaa, hassua uloketta heiluu aivan nenäni edessä ja niitä olenkin tarkasti tutkiskellut viime päivät. Silmät vaan tahtovat mennä kieroon, käsi-pirulaiset ovat vähän turhan lähellä. Alan myös jo hieman hahmottaa, että nuo ulokkeet ovat tarkoitettu tarttumiseen. Harjoittelen tätä tärkeää taitoa niin leluilla, vaatteilla kuin äidin hiuksillakin. Jostain syystä äiti ei osaa arvostaa osaamistani ollenkaan tuolla rintamalla, kumma juttu.
Muuten ei mitään uutta auringon alla. Rakastan nauraa rätkättää kun minua kutitetaan mahasta ja leuan alta, katselen maailmaa tyytyväisenä sitteristä, välillä lattialta tai sylistä. Elämä mataa leppoisasti omia polkujaan, eikä äitikään ole niin kiukkuinen kun kivut ovat poissa. Hyvä, hyvä.
Nyt potkis äidille, menepäs nukkumaan siitä. Kaikki on jo sanottu mitä halusinkin ;) Hyvää yötä!

t. Samu the Himonukkuja"