Pieni mieheni vetelee hirsiä edelleen, joten ehdin kirjoitella kuulumisia.
Viikko sitten tosiaan kävimme neuvolassa lasten kanssa, Samun 3kk-tarkastuksen yhteydessä A:lta otettiin painokontrolli. Hän kun on aina kasvanut käyrien alla, hitaasti mutta omaa tahtiaan. Nyt olikin painoa tullut ihan kivasti, 900g puolessa vuodessa ja senttejäkin kolme. 2,5v jätkäni mitat ovat siis 10,3kg ja 87cm. Isäänsä tullut ;)
Samu taas on ihan eri kaliiperia kuin veljensä ja siskonsa. Liekö vauva vaihtunut laitoksella vai mitä (muistelisin kyllä että ranneke oli koko ajan paikallaan ;)), mutta tämä kaveri on 3kk iässä saman kokoinen kuin sisaruksensa 5-8kk iässä! Tuoreimmat mitat 6300g (syntyessään 3780g), 63,7cm (52cm) ja 41,9cm (36cm). Huolimatta hyvästä kasvusta terkka kysyi, milloin olemme ajatelleet aloittaa kiinteät. Omituista? Vauvahan on vasta 3kk, ei mitään syytä aloittaa soserumbaa ja nykyiset suosituksetkin puhuvat 6kk täysimetyksen puolesta. Sanoinkin suoraan, etten ainakaan lähimmän kolmen kuukauden aikana.
Isommat lapset tahtovat käydä hermoon todella pahasti. Täytyy ihan hillitä itseään, ettei koko ajan huutaisi ja räyhäisi noille, kun sekin tuntuu vaan olevan ajan- ja voimien tuhlausta. Ei mene kiellot perille. Tytöllä on 4v-uhma ollut jo jonkun aikaa, intetään vastaan ja tehdään uhalla ne jutut mitä ei saisi. Heti kun selkäni käännän, on tyttö jonkun koiran pannassa kiinni ja "taluttaa" (=kielletty asia). Argh! Koiraparkojen hermoja säästääkseni olen välillä laittanut tytön omaan huoneeseensa arestiin, mutta sekään ei auta. Täytyy vaan koettaa olla tiukka ja johdonmukainen vaikka miten väsyttäisi näiden kanssa jatkuva taistelu, kyllä tämä(kin) vaihe joskus loppuu... ainakin toivon niin!
Leikkauksesta olen toipunut suht hyvin. Vieläkään en saa Samua saati mitään painavampaa nostella, joten miehen apu on ollut todella tarpeen. Pinnaa kiristää jo sekin, että mieli tekisi tehdä esimerkiksi kotihommia, mutta kunto ei vielä anna periksi. Miehellä on kestämistä kiukku-minäni kanssa. Enää 2,5 viikkoa nostokieltoa...
Vielä Samusta. Yhtä aurinkoista ja tyytyväistä poikaa saa kaukaa hakea! Viihtyy hienosti yksinään sitterissä katsellen leluja tai katossa näkyviä lamppuja, tosin mieluiten hän naureskelee jollekin rakkaalle ihmiselle. Nyrkit ja lelut menevät suuhun, samoin kaikenlaiset rätit. Nämä maiskuttelut auttavatkin yksin nukahtamisessa, mutta pelkään vaan peukun menevän suuhun niinkuin isosiskolla. Tuttia kun poju ei huoli. Tosin ei enää pidä tissiäkään huvituttinaan, imee sen aikaa että on kylläinen ja nukahtaa sitten muilla konstein jos ei ole syönnin aikana sipannut. Hyvä näin, yölliset syötötkin kestävät sen vartin verran siirtoineen, kun poika tankkaa itsensä lyhyessä ajassa täyteen.
Viime yö; syönti klo 21.45, nukahdus klo 22.30, syönti klo 05.20, syönti klo 09.30 ja unta riittää edelleen. Toissayön saldokin oli unta peräti 14 tuntia! Hurjat unenlahjat pikkumiehellä. Toivottavasti muistan nämä sitten, kun Samu tekee hampaita tai opettelee ryömimistä yökaudet ;) On se poika joskus nukkunut kunnolla :D
Vaan nyt lähtee tämä mamma aamupalalle, toinen päivä karppausta alkaa.